Bilirubiini (Bil)

15,50 

S -Bil – 1185

Bilirubiinia (Bil) syntyy, kun vanhentuneet (elinikä noin 120 päivää) punasolut (erytrosyytti) hajoavat.

Meidän luuydin tuottaa joka päivä miljardeja uusia punasoluja ja luonnollisesti elimistö poistaa saman verran vanhoja punasoluja päivittäin. Punasolujen hemoglobiinissa on hemi-niminen molekyyli, johon elimistössä kiertävä happi sitoutuu. Punasolun hajotessa elimistö ei kykene kuljettamaan hemi-molekyyliä takaisin luuytimen punasolutehtaaseen, vaan elimistön pitää päästä siitä eroon. Hemi muuttuu pääasiassa pernassa ja imukudoksessa bilirubiiniksi, joka siirtyy verenkiertoon, josta maksa ottaa sen käsittelyyn ja josta se päättyy sappeen. Sapen mukana bilirubiini siirtyy ohutsuoleen ja poistuu elimistöstä.
Bilirubiiniarvo voi suurentua useasta eri syystä, mm sapen kulun häiriöstä (sappistaasi), maksasolunvaurio, esim maksatulehdus (hepatiitti) taii liiallinen punasolujen hajoaminen (hemolyysi). Vaaraton syy on Gilbertin oireyhtymä, jota esiintyy noin viidellä prosentilla ihmisiä.
Viitearvoja pienempi bilirubiiniarvo ei liity mihinkään sairauteen, joten sillä ei ole merkitystä.
Bilirubiini on keltaista ja sen vuoksi sen kertyminen elimistöön näkyy keltaisuutena. Ensin alkavat silmänvalkuaiset kellertyä ja arvo kasvaessa iho alkaa myös kellertää.
Aikoinaan tilasta käytettiin nimitystä keltatauti, mutta kyseessä ei siis ole itsenäinen sairaus, vaan syy voi olla moninainen.